Luku 3

Elettiin varhaisia sotavuosia. Ehkä nyt ajattelet Suomen vapaussotaa tai talvisotaa. En kuitenkaan tarkoita niitä. Tarkoitan sota-aikaa selkärankaisten ja selkärangattomien välillä. Kun ihmisestä sanotaan, hän on selkärangaton, tarkoittaa se sitä että tällä ei ole tukijalkaa tai jalkoja joihin nojata. Selkärangaton ihminen on veltto ja saamaton.

Mutta silloin ei elänyt vielä ihmisiä. Eli vain matelijoita. Eli sekä selkärankaisia että selkärangattomia matelijoita. Taistelu maan herruudesta käytiin maalla. Meressä, ilmassa ja maan alla on käyty omat taistelunsa. Niistä tämä tarina ei kerro.

Koska maalla oli helpoin kipittää jalkojen avulla, jäivät selkärangattomat vähemmistöön maan päällä. Matelijoista vain käärme selvisi maan päällä jalattomana kulkevaksi selkärankaiseksi. Muut jalattomat matelijat ajettiin mereen tai maan alle. Ilmasta ne olivat kadonneet jo aiemmin.

Sota kuitenkin jatkui maan päällä, vaikka sen valtiaina toimivatkin selkärankaiset pedot. Pedot ovat kuitenkin kehittyneet aikojen saatossa. Dinosaurukselle ei olisi voinut antaa ”käsiinsä” atomipommia. Ihmiselle se on sen sijaan annettu. Luoja luottaa ihmiseen niin paljon, että antoi tälle vallan tuhota tämä kaunis maailma. Kaiken alusta kutominen tähän pisteeseen, jossa nyt olemme, kestäisi miljardeja vuosia.

Luojalla tosin ei ole muuta kuin aikaa. Ihmisellä sen sijaan aikaa ei ole. Tälle lajille, sinun lajillesi, on annettu mahdollisuus tuhota maailma tai tehdä siitä paratiisi. Avaimet ovat heitetty ihmiskunnan käsiin.

(Tämä oli njetbook -kirjani, Minunko piti muuttaa maailma, kolmas luku. Aiemmin ilmestyneet: 1 luku, esipuhe ja 2 luku. )