Täydellisyydestä

Jos me kokisimme maailman täydellisenä, siitä tulisi Jumalalle kilpailija. Jos näkisin itseni täydellisenä, myös siitä tulisi kilpailija Jumalalle. Eikö Luoja anna minulle mahdollisuutta kokea itseäni täydellisenä, koska pelkää minusta tulevan hänelle veli tai sisko? Sisarkateuden vuoksiko hän minua piinaa epätäydellisen kokemisella? Eikö hän uskalla kohdata minua veljenä - yhtä täydellisenä kuin hän?

Vai eikö täydellisesti kokijaa ole edes vielä syntynyt? Eikö ole vielä maailmankaikkeudessa olentoa, joka kokisi kaiken täydellisenä? Vai onko kaikki sittenkään täydellistä? Jos kaikki onkin epätäydellistä? Myös Jumala? Ja minä, hänen veljensä Jan.

Voinko suostua olemaan epätäydellinen kuten elämä ja kuolema ovat?

Ja ovatko elämä ja kuolema täydellisiä edes yhdessä?

Tällä hetkellä näen siten, että ovat. Näin minustakin tulee täydellinen, jos elämä ja kuolema menevät minussa naimisiin. Voivatko ne mennä alttarille? Voivatko elämä ja kuolema yhtyä niin kuin mies ja nainen yhtyvät? Voivatko ne olla yksi liha? Toivoisin kovasti, että voisivat. Minulla on se toive, että saisin takaisin mielenterveyteni sitä kautta, että elämä ja kuolema minussa yhtyvät. Vai ovatko jo yhtyneet? Päätä sinä.