Toinen luku

Tämä on njetbook -kirjani toinen luku. Aiemmin ovat ilmestyneet jo esipuhe sekä ensimmäinen luku. Suosittelen tutustumaan myös niihin, ennen tai jälkeen tämän mieltäsi parantavan tekstin. Onnea, että olet klikannut tämän auki luettavaksesi. Se on suuri ilo ja kunnia sinulle. Se on ilo myös sinun sisimmällesi - sinun ytimellesi.

Ensimmäinen ja viimeinen osa sinua on selkäpuolellasi sijaitseva selkäydin, joka päättyy pään puoleiseen laajentumaan eli aivoihin. Kun ihmisestä sanotaan, että hänellä on tai ei ole selkärankaa, on se allegorista. Selkäranka kuvaa lujaluonteisuutta, todellisuutta tai totuudellisuutta. Voidaan siis sanoa, että sinun totuutesi asuu sinun selkäytimessäsi.

Selkärankaisille on ominaista selkäjänteen ympärille kehittynyt selkäydintä suojaava jaokkeinen selkäranka. Selkäytimessä on paljon viisautta ja perimä- eli geenitietoa. Kun ihmisruumis krematoidaan, viimeiseksi jää selkäranka. Se on siis ihmisestä viimeiseksi häviävä näkyvä osa.

Kun munasolu jakautui, syntyivät alkukantaiset aivonpuoliskosi, jotka rakensivat sinulle selkäytimen ja sitä suojaavan selkärangan. Perimätietoa kantaen solut jakautuivat yhä edelleen ja edelleen muovaten sinulle luomakunnan tämän hetkisesti älykkäimmän ruumiin aivoineen.

Tässä ruumiissa sinulle tarjoutuu mahdollisuus älykkäimpään toimintaan maanpäällä. Mieti: ”Minä olen älykkäin olento maanpäällä”. Miltä se tuntuu? Tuntuu siis mikä, vastaat. ”Ajatella tuo ajatus oman päänne sisällä”, hän kehottaa teitä tekemään.

Miltä se tuntuu, siis tuo ajatus? Miltä se tuntuu kehossanne? Entä mielessänne? Käykö selkäytimeen asti? Jos ei käy selkäytimeen, se ei ole totta. Mieti, jos ajatus ei käy selkäytimeen saakka, se ei ole totuudellinen ajatus.

Mutta kokeilepa nyt uudelleen ajatusta: ”Minä olen älykkäin olento maan päällä.” Miltä se tuntuu? Meneekö selkäytimeen asti? Ellei mene, tuskin olet älykkäin olento maan päällä.

Minua tuo ajatus rauhoittaa. Ennen kaikkea se rauhoittaa selkäytimeni. Se tekee minusta ryhdikkäämmän ja suoraselkäisemmän. Sellaisen, jolla on selkärankaa vaikka muille jakaa. Olen ryhdikäs ja viisas. Olen rauhallinen. Myös selkäytimessäni on rauha.

Seuraatko vielä minua? Onko selkäytimessäsi rauha? Oletko sinut itsesi kanssa? Oletko sinut perimmäisen, selkäytimessä asuvan, itsesi kanssa? Hän on sinun tuomarisi. Hän on sinun armahtajasi. Tunne selkäytimesi rentous. Jos et tunne sitä, rentouta ruumiisi. Kun rentoutat ruumiisi, rentoutat myös mielesi ja lopulta myös selkäytimesi. Palaat juurillesi. Palaat Suomettaren kohtuun.

Ensimmäinen hermoratasi on lähettänyt selkäytimestäsi raajoillesi viestin: ”Pakene tai taistele!”. Huomaa, että hän ystävällisenä tarjoaa sinulle viestin siinä muodossa, että sinulla on jo ajatus pakenemisesta ennen kuin aloitat taistelun. Valinta on sinun.

Kun pakenet, selkäydin tuntee itsensä rennoksi. Se ei välitä hermoillesi mitään muuta tietoa kuin pakenemiseen tarvittavat tiedot. Ja pakenemiseen ei tarvita kuin hyvin vähän aivokapasiteettia. Vähemmän kuin yhdelläkään pedolla.

Ennen oppineet, siis ensiaikaisesti oppineet, sanoivat: ”Pysähdy!”. Mutta heidän opetuslapsensa eivät oppineet eivätkä selvinneet. Sinä kuljet vielä selkäydin rentona, rakas lukijani, minä lupaan sen. Siihen ei tarvita kuin harjoittelua. Vähän samanlaista harjoittelua kuin kuntosaleilla, mutta tässä lajissa harjoitusta tehdään aivolihaksilla. Tässä ei kuitenkaan pyritä lisäämään tai parantamaan muistia. Ei, päinvastoin tässä ainoastaan tarkennetaan ja siivotaan muistia.

Vielähän muistat, että sinulla on piuhat ristissä pääsi sisällä? Mitä luulet, miten nuo piuhat on ohjelmoitu? Uskoakseni vasemman puoleinen aivopuolisko antaa käskyn taistella ja oikeanpuoleinen taas viestin: ”Pakene!”. Selkäydin kuuntelee aivoja. Se odottaa, kumpi aivopuolisko käskyn antaa. Muuta tietoa selkäydin ei tarvitse. Selkäytimelle näet riittää tieto taistellaanko vai paetaanko. Kun se saa tämän tiedon, aivot käsittelevät sen tuhannesosien mikrosekunneissa jatkotoimenpiteitä varten.

Koska vain käsky: ”taistele” aiheuttaa ihmiskehossa negatiivisia tunteita ja jännitteitä, olisi syytä kysyä, voidaanko se käsky jotenkin muuttaa tai kenties poistaa kokonaan. Tulisiko ihminen toimeen yhdellä käskyllä kymmenen sijaan?

Varmasti tulee. Eikä tuo käsky ole raskas täyttää edes oikealle aivopuoliskolle. Mutta uusi käsky ei ole: ”Pakene!” eikä ”Pysähdy” vaan se on ”Lemmi maailmaa niin kuin järjetön sä oisit!”. Siinä on teille uusi käsky vanhojen käskyjen sijaan.

”Lemmi maailmaa niin kuin järjetön sä oisit” on käsky, jota täytyy nyt kyllä hieman pohtia. Se tuli kirjoittajalle itsellekin hieman yllätyksenä. Odotin jotain ”Rakasta” sanan kaltaista. Mutta kyllähän tämä käsky tietysti samaa tarkoittaa, siis lemmi maailmaa niin kuin järjetön sä oisit.

Karhun nähdessään on ihminen saanut selkäytimestään ajatuksen: ”Pakene tai taistele!”. Nämä käskyt ovat suojanneet ihmistä aina näihin päiviin saakka. Nuo kaksi käskyä ovat tuoneet ihmiskunnan aina tänne asti. Nuo kaksi käskyä ovat ohjanneet sinunkin elämääsi. Kymmenen käskyä tulivat paljon myöhemmin. Ne ohjelmoitiin sinuun sinun ulkopuoleltasi. Kaksi ensimmäistä käskyä ovat puolestaan  sisäsyntyisiä.

Minä annan nyt omalle selkäytimelleni uuden käskyn noiden kahden edellisen käskyn rinnalle: ”Lemmi maailmaa niin kuin järjetön sä oisit!”. Selkäydin saa siis kolmannen virallisen käskyn toteutettavakseen. Rakkaus alkaa tulla ihmiselle jo selkäytimestä. Ehkäpä käskyjen aika on vihdoin ohi.